Asuminen
Äijälänrannan tornitalot - JKMM Arkkitehdit
Pyhätunturintie 2 vuokratalot - Lahdelma & Mahlamäki Arkkitehdit
Puukuokka - OOPEAA Arkkitehdit
Puhtoinen lähiöni
Kun kehitetään uutta elinvoimaista kaupunginosaa, emme halua siitä pelkkää asumalähiötä. Alueella tarvitaan työpaikkoja, palveluita, kouluja ja päiväkoteja. Kaavoituksessa varataan tilaa paitsi asumiselle ja palveluille myös urheilukentille, koirapuistoille ja uimarannoille. Eri liikennevaihtoehtojen ratkaisut ja niiden tilantarve tulevat myös olemaan kaupunkisuunnittelijoiden pöydällä. Korttelikoot ja rakennusten korkeudet tulee mitoittaa niin, että päivänvalovaatimukset täyttyvät, ja rakennussuunnittelu voi tukea monikäyttöisyyttä aktivoimalla maantasokerrokset kaupoilla, toimistoilla ja työpajoilla.
Monikäyttöisyyden lisäksi asuntotarjonnan on oltava monipuolinen, jotta erilaiset ihmiset löytävät omanlaisensa asumismuodon: alueelle tarvitaan sekoitus vuokra-, omistus- ja asumisoikeusasuntoja, opiskelija-asuntoja sekä palveluasumista. Kaupunki voisi tukea kokeellisia ryhmärakennushankkeita, vanhusten yhteisöasumista ja mikroasuntoja. Kerrostalot, kaupunkirivitalot ja omakotitalot voivat kaikki löytää paikkansa alueelta. Suomessa on mahdollista suunnitella kauniita rakennuksia ilman historiallisten tyylien jäljittelyä. Jyväskylän Puukuokka ja Äijälänrannan tornitalot sekä Helsingin Mellunmäessä sijaitseva Pyhätunturintie ovat esimerkkejä laadukkaasta, modernista arkkitehtuurista, joka ei kaipaa koristeita.
Vantaan entinen kaupunkisuunnittelujohtaja Tarja Laine korostaa, että kaavoituksessa ei tule keskittyä pelkästään kaupungin ja maanomistajien yhteistyöhön, vaan myös asukkaiden osallistumista on tuettava. "Kaavoitusta tehdään ihmisten ja hyvän elinympäristön vuoksi, ei liike-elämän tavoitteisiin." (Arkkitehtiuutiset 1/2024)
"Asuntosuunnitelmiin on löydettävä malleja, joilla asuntojen laatua voidaan pisteyttää asuntojen kalustettavuuden ja valoisuuden arvioimiseksi."
Suomen paras lähiö on Turussa
Vierailin Jyrkkälässä maaliskuun alussa, Turun kaupungin järjestämällä luontokävelyllä jota veti Ari Karhilahti. Oli hienoa nähdä aktiivinen asukasyhdistys, ja jutella alueen kehityksestä. Jyrkkälä on siisti, kivan näköinen ja vehreä vuokra-asuntoalue! Eli erityyppisten asuntojen sekoittaminen ei näköjään aina ole tarpeen. Opettavaista!
https://www.ark.fi/fi/2023/05/kuusi-oppia-jyrkkalasta/?loggedin=true
Vaihtoehtoiset trendit
Monipaikkaisuus
Pitkän matkan reissutyöläiset, eri osoitteissa asuvat pariskunnat, erovanhemmilla vuorottelevat lapset, etäomaishoitajat, mökillä osan vuotta asuvat eläkeläiset – monipaikkainen asuminen ja elämä ovat arkea yhä laajemmalle joukolle suomalaisia. Yhden kiinteän asuinpaikan sijaan ihmiset viettävät arkea ja vapaa-aikaa useissa eri paikoissa sekä liikkuen paikkojen välillä. Pitkanen & Strandell, Suomalaisen maaseudun monipaikkaisen asumisen muodot ja tulevaisuuden kehitys, 2018
Yhteisöllisyys
Jätkäsaareen syntyi ryhmärakennushankkeena kerrostalo, jossa asukkaat pääsivät alusta lähtien suunnittelemaan yhdessä tulevaa asuinrakennustaan ja esimerkiksi sen yhteisiä tiloja. Suomessa ja muualla maailmassa yhteisöasuminen on yleistä erityisesti nuorten ja opiskelijoiden keskuudessa. Esimerkiksi Lontooseen on noussut kerrostaloja, jossa jokaiselle asukkaalle on oma pieni huoneensa sekä pieni keittiötila jaettavaksi naapurinsa kanssa. Näiden lisäksi rakennuksesta löytyy lukuisia erilaiseen käyttöön sopivia yhteisiä tiloja. https://www.aspa.fi/asumispalvelut/yhteisollinen-asuminen/
Uusi kommuuni
Kommuuniasuminen on nostanut suosiotaan Suomessa erityisesti vanhusten keskuudessa. Vanhenevan väestön kysyntä sosiaalisen tukiverkoston mahdollistavasta kommuuniasumisesta on innoittanut niin yrityksiä kuin yksityisiä henkilöitäkin rakentamaan yhteisöasumisen mahdollistavia asumisratkaisuja erityisesti vanhuksille.
Itse asiassa lapsuudenkotini oli jonkinlainen 'kommuuni', vaikkei sitä siksi kutsuttu. Kaksi inkeriläistä pakolaismummoa oli majoitettu talomme yläkertaan hellahuoneisiin, ja osa vuokrasta katettiin minun ja veljieni hoitamisella. Vastavuoroisetsi kun Liisa ja Mari vanhenivat, perheemme piti heistä huolta. Oli rikkautta oppia heidän alkuperäistä kulttuuriaan, ja turvallista tietää, että joku aikuinen on aina kotona. Soisin saman myös muille!
Tarvitaan uudenlaisia ylisukupolvisia kortteleita sekä asuntokannaltaan rakeisia kaupunginosia, joissa on kaikenkokoisia ja -mallisia omistus- ja vuokra-asuntoja. Kimmo Rönkä, Arkkitehtiuutiset 4/2024
Mikroasuminen
Mikroasumisella tarkoitetaan rakentamista, jossa suurkaupunkeihin rakennetaan hyvin pienistä asunnoista koostuvia kerrostaloja, ajatuksena hyödyntää jokainen liikenevä kuutio. Ideana mielenkiintoinen jos asuntorakentamisen edullisuus hyodyttaa myos asukasta. Helsingin alueen kokeiluissa on kuitenkin tullut esiin myos ongelmia kun neliöita yritetään pakottaa: eteinen on kylpyhuoneessa, suihku wc-pöntön päällä, asunnossa ei ole hellaa, uunia tai pesukoneen paikkaa.
Lisätilat ja jousto löytyvät kortteleista: saunat, pesula, kuntosali ja yhteisökeittiö. Kimmo Rönkä, Arkkitehtiuutiset 4/2024
Asumispolku
Kaikilla meillä on oma asumispolkumme, minkälainen on sinun
Minun polkuni alkoi Turun Nummenmäeltä, jossa mummon isoon omakotitaloon oli sodan jälkeen majoitettu kaksi inkeriläistä pakolaista perheemme lisäksi. Kun vanhemmat olivat töissä, he hoitivat meitä neljää lasta, ja leipoivat ihanaa venäläistyyppistä kaalipiirakkaa. Pääskyvuoren metsät, Jaaninojan pellot ja Itäharjun bunkkerit olivat kiinnostavia paikkoja seikkailuille.
Valmistuttuani ylioppilaaksi TSYK'ista, pääsin opiskelemaan Tampereen arkkitehtiosastolle, ja äitini yhteyksien kautta Finlaysonin tehtaan asuntolaan. Hämeenpuiston 14 kerroksinen tornitalo oli turkulaisen Erik Bryggmanin suunnittelema, ja 21 neliömetrin pikku asunnossa oli mm. käännettävä heteka joka säästi tilaa. Suihkua ei ollut, vaan asukkaiden käytössä oli yhteinen pihasauna.
Valmistuin 90-luvun lamaan, joten lähdin töihin Berliiniin, ja sain ihanan 1900-luvun alun asunnon länsipuolelta Halenseelta, Se jäi usein käyttämättä, sillä Berliinin villi yöelämä keskittyi itäpuolelle Prenzlauerbergiin ja yökylä kavereiden asunnoilla oli kätevämpi ratkaisu. Berliinin jälkeen lyhyt seisahdus Helsingissä, ensin Kalliossa alivuokralaishuoneessa venäläissyntyisen rouvan luona, ja sitten Kruununhaassa vuokrakämpässä.
Kiinnostava työtilaisuus johti taas muuttoon, ja asetuin Rotterdamiin, tyypillisen hollantilaistalon toiseen kerrokseen johon piti kiivetä jyrkkiä, kapeita portaita pitkin. Alakerrassa asui joukko kohteliaita nuoria miehiä, jotka auttoivat kantamaan muuttokuormani ylös. Yhtenä päivänä alaovi oli murrettu auki, ja poliisi oli sulkenut kulun huumeratsian seurauksena. Mukavat naapurit olivat hävinneet... Muutin hieman paremmalle seudulle, sielläkin vanhaan hollantilaistaloon kuuluen hiiret mellastivat öisin välipohjissa.
Muutin projektin mukana Pekingiin, ja pian asetuttuani 35. kerrokseen uudessa vuokratalossa Central Business District'issä tunsin, että minun pitää päästä aidon kiinalaisen kulttuurin keskelle. Löysin vanhan kiinalaisen pihatalon Pekingin keskustan historialliselta alueelta. Pihassa kasvoi viiniköynnös joka tuotti valtavan määrän rypäleitä joka syksy. Talveksi yksilasisiin ikkunoihin laitettiin muovit lisälämmöneristeenä, mutta silti koti oli kylmä.
Kiinasta työ vei USAhan, ja asetuin New Yorkin Brooklyniin, seudulle jossa Spike Lee oli filmannut 'Boys in the Hood' elokuvaansa. Naapureista 54% oli afrikkalaisamerikkalaisia, ja korttelibileissä musiikki ja tanssi ilmaisivat upeasti afrikkalaista perintöä. Maantasoasuntoni ikkunoissa oli kalterit, sillä huumejengien yhteenotot olivat tavanomaisia.
Puutarhanhoitoinnostuksen myötä muutin Jersey Cityyn, Bergen Lafayette alueelle, joka oli USAn ensimmäinen suburb jossa afrikkalaisamerikkalaiset saivat omistaa kiinteistöjä. Kasvatin takapihalla yrttejä ja tomaatteja omaan käyttöön. Tälläkin alueella huumeet, köyhyys ja terveysongelmat näkyivät katukuvassa.
Suomeen palasin 2024, ja pieni taloni joka oli toiminut lähinnä kesämökkinä muuttui vakituiseksi asuinpaikakseni Pansiossa. Omavaraistelu jatkuu…